Anton Tšehovin suomennetut kertomukset

Tšehov-sisältöni on kutistunut vain kertomuksia, tai novelleja, käsittäväksi. Näille sivuille on koottu (melkein) kaikki Tšehovin kertomukset, joista minulla on suomennostieto. Kertomuksia on 219. Viimeisin lisäys on Nimipäivä, lisätty 10.11.25. Monista kertomuksista on tehty useita suomennoksia, mutta kaikista ei sivuillani ole tarkkoja julkaisutietoja.

Jonkinlainen luettelo Tšehov-julkaisuista löytyy sivuiltani täältä ja Tšehovista kirjoitetusta täältä. Kansalliskirjaston Digi-palvelusta löytyviä varhaisia suomennoksia olen koonnut tänne.

Sivuilla näytetään nyt suomennosten kaikki nimiversiot, kertomuksen alku kuitenkin vain niistä, jotka syystä tai toisesta kantavat arvonimeä "valittu". Nuoli vie kertomuksen, ei suomennoksen sivulle.

A E G H I J K L M N O P R S T U V Y

V

Vaikuttava puolustusasianajaja
Slutšai iz sudebnoi praktiki | Случай из судебной практики

. . .

[Suom. Juhani Konkka]

Vaimoni
Žena

Olin saanut tällaisen kirjeen: "Armollinen herra Pavel Andrejevitš! Ei kovinkaan kaukana teistä, nimittäin Pjostrovon kylässä, tapahtuu murheellisia asioita, joista katson olevani velvollinen ilmoittamaan. Kaikki tuon kylän talonpojat möivät omaisuutensa ja lähtivät muuttamaan Tomskin kuvernementtiin, mutta eivät päässeet perille ja tulivat takaisin.

[Suom. Martti Anhava]

Vaimoväkeä
Baby | Бабы

Raibushon kylässä kohoaa korkealla kivijalalla kaksikerroksinen rautakattoinen talo aivan vastapäätä kirkkoa. Alikerrassa asuu perheineen isäntä itse, Filip Ivanov Kashin, liikanimeltään Djudja, mutta ylikerrassa, jossa kesäisin on kovin kuuma ja talvisin kovin kylmä, asustavat matkoillaan ohikulkevat virkamiehet, kauppiaat ja tilanomistajat.

[Suom. Reino Silvanto]

Valehteli liikaa
Peresolil

Vanha talo
Staryi dom | Старый дом

Vanha talo oli purettava, jotta sen paikalle voitaisiin rakentaa uusi. Kuljetin arkkitehtiä tyhjissä huoneissa ja kerroin hänelle monenlaisia juttuja. Repaleiset seinäpaperit, sameat ikkunaruudut, mustat uunit — kaikki tämä toi mieleen menneitä taloon liittyviä muistoja.

[Suom. Matti Lehmonen]

Vanhuus
Starost

Arkkitehti, valtioneuvos Uzelkov saapui kotikaupunkiinsa, jonne hänet oli kutsuttu entistämään hautausmaan kirkkoa. Tässä kaupungissa hän oli syntynyt, opiskellut, kasvanut ja mennyt naimisiin, mutta poistuttuaan junanvaunusta hän oli tuskin tuntea sitä.

[Suom. Juhani Konkka]

Vanjka
Vanka

Vanka
Vanka

Varkaita
Vory | Воры

Välskäri Jergunov, tyhjänpäiväinen ihminen, joka tunnettiin kihlakunnassa myös suurena kerskailijana ja juoppona, palasi eräänä pyhäiltana Repinosta, missä hän oli ollut tekemässä ostoksia sairaalalle.

[Suom. Juhani Konkka]

Vastoinkäyminen
Neudatša

Vedonlyönti
Pari

Oli pimeä syysyö. Vanha pankkiiri käveli työhuoneessaan nurkasta nurkkaan ja muisteli, kuinka viisitoista vuotta sitten syksyllä hänen luokseen oli kokoonnuttu viettämään iltaa.

[Suom. Juhani Konkka]

Venäläisiä talonpoikia
Mužiki

Vera
Verotška

Verotshka
Verotška

Ivan Aleksejevitsh Ognev muistaa, kuinka sinä elokuisena iltana avasi helistellen lasioven ja astui kuistiin. Silloin hänen yllään oli ohut viitta ja päässään leveälierinen olkihattu, joka nyt virui tomun peittämänä sängyn alla ratsusaappaiden joukossa.

[Suom. Matti Lehmonen]

Veto
Pari

Vieraalla maalla
Na tšužbine | На чужбине

On sunnuntai, kesäpäivä. Tilanomistaja Kamyshev istuu ruokasalissaan runsaan aamiaispöydän ääressä syöden hitaasti. Siisti, sileäksi ajeltu vanha ranskalainen herrasmies, nimeltä Champoun söi yhdessä hänen kanssaan.

[Suom. Reino Silvanto]

Viha
Zinotška

Vihamiehiä
Vragi

Viholliset
Vragi | Враги

Pimeänä syyskuun iltana, kellon käydessä kymmentä kuoli kurkkumätään zemstvon lääkärin, tohtori Kirilovin ainoa poika, kuusivuotias Andrei. Äidin juuri laskeutuessa ensimmäisen syvän epätoivon puuskassa polvilleen lapsen vuoteen viereen eteisessä soi äkkiä ovikello vaativasti.

[Suom. Juhani Konkka]

Viimeinen naismohikaani
Poslednaja mogikanša | Последняя могиканша

Minä ja tilanomistaja, virastaan eronnut esikuntaratsumestari Dokukin, jonka luona olin keväällä vieraissa, istuimme eräänä kauniina kevätaamuna isoäidin nojatuoleissa ja katselimme ikkunasta ulos.

[Suom. Lauri Savolainen]

Viisas talonmies
Umnyi dvornik

Talonmies Filip seisoi keskellä keittiötä ja piti nuhdesaarnaa. Häntä kuuntelivat miespalvelijat, kuski, kaksi sisäkköä, kokki, keittäjätär ja kaksi apukokkia, jotka olivat kokin omia lapsia. Joka aamu talonmies saarnasi jotakin, ja tänä aamuna hänen puheensa sisältönä oli valistus.

[Suom. Juhani Konkka]

Virkamatkalla
Po delam služby

Virkaatekevä tutkintotuomari ja piirilääkäri olivat menossa Syrnjan kylään tekemään ruumiinavausta. Matkalla heidät tapasi pyry, he ajoivat kauan eksyksissä eivätkä tulleet perille puolenpäivän aikaan, kuten olivat aikoneet, vaan vasta illalla, kun oli jo pimeä. He menivät kunnantuvalle yöksi.

[Suom. V. Levänen]

Virkamiehen kuolema
Smert tšinovnika

Eräänä kauniina iltana istui vähemmän kaunis ulosottomies Ivan Dmitritš Tšervjakov teatterin toisessa nojatuolirivissä ja katseli kiikarilla "Cornevillen kelloja". Hän katseli ja tunsi olevansa autuuden huipulla. Mutta yhtäkkiä ... Kertomuksissa esiintyy usein tuo "yhtäkkiä".

[Suom. Juhani Konkka]

Virkateitä
Mnogo bumagi

"Minulla on kunnia nöyrimmästi ilmottaa: 8 p. tätä marraskuuta on huomattu tauti kahdessa pojassa, jotka lapset koulusta tultuaan sanoivat, että muutkin koululaiset sairastavat kurkkutautia ja koko ruumis on rokahtumilla, ne käyvät kunnan koulua Sharowissa. 19 p. marraskuuta 1885. Kylänvanhin Jefim Kirilow."

[Suom. Rob. A. Seppänen]

Virkatutkinto
Ekzamen na tšin | Экзамен на чин

"Maantieteen opettaja Halkin vihaa minua, uskokaa pois, enkä minä tänään läpäise suorittaessani hänelle virkatutkintoa", puhui X:n postitoimiston vastaanottaja Jefim Zaharyitš Fendrikov hermostuneena

[Suom. Lauri Savolainen]

Voittolippu
Vyigryšnyi bilet | Выигрышный билет

Ivan Dmitritsh, keskiluokan mies, joka perheineen vuosittain kuluttaa tuhatkaksisataa ruplaa ja on sangen tyytyväinen kahtaloonsa, istahti kerran illallisen jälkeen sohvaan

[Suom. Matti Lehmonen]

Volodja
Volodja | Володя

Kesäisenä sunnuntai-iltana kello viiden aikaan istui Volodja, seitsentoistavuotias, sairaaloinen, ruma ja ujo nuorukainen Shumihinin huvilan lehtimajassa ja ikävöi.

[Suom. Matti Lehmonen]

Anton Tšehovin suomennetut kertomukset

V

Sivuston sisältöä

N.B.