Anton Tšehovin suomennetut kertomukset

Tšehov-sisältöni on kutistunut vain kertomuksia, tai novelleja, käsittäväksi. Näille sivuille on koottu (melkein) kaikki Tšehovin kertomukset, joista minulla on suomennostieto. Kertomuksia on 219. Viimeisin lisäys on Nimipäivä, lisätty 10.11.25. Monista kertomuksista on tehty useita suomennoksia, mutta kaikista ei sivuillani ole tarkkoja julkaisutietoja.

Jonkinlainen luettelo Tšehov-julkaisuista löytyy sivuiltani täältä ja Tšehovista kirjoitetusta täältä. Kansalliskirjaston Digi-palvelusta löytyviä varhaisia suomennoksia olen koonnut tänne.

Sivuilla näytetään nyt suomennosten kaikki nimiversiot, kertomuksen alku kuitenkin vain niistä, jotka syystä tai toisesta kantavat arvonimeä "valittu". Nuoli vie kertomuksen, ei suomennoksen sivulle.

A E G H I J K L M N O P R S T U V Y

M

Made
Nalim

Kesäaamu. On hiljaista; vain sirkka sirahtelee rannalla ja jossakin äännähtelee arasti kotkanpoikanen. Taivaalla on liikkumattomia untuvapilviä, hajalle heitellyn lumen näköisiä...

[Suom. Juhani Konkka]

Matkan varrella
Na puti

Kultapilvi yössä lepäeli
Jättivuoren rinnoill' ylevillä…

Lermontow.

Huoneessa, jota ravintolanpitäjä itse, kasakka Semjon Tshishtopljui, sanoo "vierashuoneeksi", koska se on määrätty ainoastaan matkustaville, istui suuren maalaamattoman pöydän ääressä kookas, leveäharteinen, neljänkymmenen korvissa oleva mies. Hän istui pää käsinojossa pöytää vasten ja nukkui.

[Suom. Rob. A. Seppänen]

Metsästäjä
Jeger

Oli helteinen ja tukahduttava keskipäivä. Taivaalla ei ollut yhtään pilveä. Auringon polttama ruoho katselee alakuloisesti, toivottomasti: vaikka sade tulisi, ei se saisi sitä viheriöimään.

[Suom. Lauri Savolainen]

Mies kotelossa
Tšelovek v futljare

Miestuttava
Znakomyi mužtšina

Mikä ilo
Radost

Oli sydänyö. Innostuneena, tukka pystyssä syöksyi Dmitri Kuldarov vanhempainsa asuntoon ja juoksi yhtä painoa huoneitten läpi. Vanhemmat olivat paraikaa menossa levolle.

[Suom. Reino Silvanto]

Mokomaa väkeä
Nu, publika!

— Stop tykkönään, en tilkkaakaan enää juo tästä lähtien! Ei, vaikka mikä! On jo aika tulla järkiinsä. Työtä täytyy tehdä lujasti ja ahertaa. Jos kerran palkkaa himoitset, niin tee työtä rehellisesti, uutterasti ja omantunnon mukaisesti lepoa ja untakin halveksien. Renttuileminen pois! Ilmaiseksi olet rahoja ansainnut, vaan se ei ole hyvin, ei totisesti ole hyvin…

[Suom. Rob. A. Seppänen]

Molempi parempi
Oba lutše

— Poiketkaa välttämättömästi, rakkaat lapset, paroonitar Schöpplingin (kahdella "p":llä) luo, — toisti anoppini kymmenennen kerran, saattaessaan minua ja nuorta vaimoani vaunuihin. — Paroonitar on äitini vanha ystävä. Käykää myöskin kenraalin rouva Sherebtshikowin luona. Hän voisi pahastua, ellette tekisi visiittiä.

[Suom. Rob. A. Seppänen]

Morsian
Nevesta | Невеста

Kello oli jo kymmenen illalla, ja taivaalla puutarhan kohdalla loisti täysikuu. Šuminien talossa päättyi juuri iltajumalanpalvelus, jonka Marfa Mihailovna, isoäiti, oli tilannut, ja nyt Nadja — hän oli tullut hetkiseksi puutarhaan — saattoi nähdä, kuinka salissa katettiin illallispöytää ja kuinka mummi hääräsi yllään upea silkkipuku;

[Suom. Juhani Konkka]

Moskovan torvitorilla
V Moskve na Trubnoi Ploštšadi

Rozhestvenskin luostarin lähellä on pienehkö aukio, jota nimitetään Torvitoriksi tahi lyhyesti Torveksi. Sunnuntaisin siellä käydään kauppaa. Sadat turkit, lievetakit, karvalakit ja sylinterit vilahtelevat ja häärivät kuin ravut vasussa. Kuuluu kevättä muistuttavaa moniäänistä lintujen laulua.

[Suom. Matti Lehmonen]

Muistiaisjuhla
U predvoditelši

Joka vuosi helmikuun ensimmäisenä päivänä, pyhän marttyyrin Trifonan päivänä, on manalle menneen piirikunnanjohtaja Trifon Lvovitš Zavzjatovin lesken maatilalla tavallista enemmän liikettä.

[Suom. Lauri Savolainen]

Murhenäytelmä
Drama

Pavel Vasilitsh, eräs nainen tahtoo tavata teitä, — ilmotti Luka, — Hän on odottanut jo kokonaisen tunnin...

Pavel Vasilitsh oli juuri syönyt aamiaista. Kuultuaan, että muuan nainen odottaa häntä, hän rypisti naamaansa ja sanoi:

— Menköön hiiteen! Sano, että en jouda.

[Suom. Reino Silvanto]

Musta munkki
Tšornyi monah | Чёрный монах

Tiedemies Andrei Vasiljitš Kovrin tunsi itsensä väsyneeksi, hermotkin olivat joutuneet epäkuntoon. Hän ei ruvennut hoitamaan itseään, mutta ohimennen, viinipullon ääressä, puhui asiasta ystävälleen lääkärille, ja tämä neuvoi häntä viettämään kevään ja kesän maalla.

[Suom. Juhani Konkka]

Myllyssä
Na melnitse

Mylläri Aleksei Birjukov, roteva, tanakka keski-ikäinen mies, vartaloltaan ja kasvoiltaan niitä puisevia, paksunahkaisia ja raskaasti astuvia merimiehiä muistuttava, joita lapset näkevät unissaan Jules Vernen kirjoja luettuaan, istui tupansa kynnyksellä ja imeksi laiskasti sammunutta piippuaan.

[Suom. Matti Lehmonen]

Myötäjäiset
Pridanoje

Mäenlaskun hurma
Šutotška

Anton Tšehovin suomennetut kertomukset

M

Sivuston sisältöä

N.B.