Tšehov-sisältöni on kutistunut vain kertomuksia, tai novelleja, käsittäväksi. Näille sivuille on koottu (melkein) kaikki Tšehovin kertomukset, joista minulla on suomennostieto. Kertomuksia on 219. Viimeisin lisäys on Nimipäivä, lisätty 10.11.25. Monista kertomuksista on tehty useita suomennoksia, mutta kaikista ei sivuillani ole tarkkoja julkaisutietoja.
Jonkinlainen luettelo Tšehov-julkaisuista löytyy sivuiltani täältä ja Tšehovista kirjoitetusta täältä. Kansalliskirjaston Digi-palvelusta löytyviä varhaisia suomennoksia olen koonnut tänne.
Sivuilla näytetään nyt suomennosten kaikki nimiversiot, kertomuksen alku kuitenkin vain niistä, jotka syystä tai toisesta kantavat arvonimeä "valittu". Nuoli
vie kertomuksen, ei suomennoksen sivulle.
A E G H I J K L M N O P R S T U V Y
Idealistin muistelmia
Iz vospominani idealista
Kymmenes päivä toukokuuta otin 28 vuorokauden loman, pyysin rahastonhoitajaltamme sata ruplaa ennakkoa ja päätin mistään piittaamatta ”elää”, elää rennosti ja suruttomasti, jotta sen jälkeen eläisin kymmenen vuotta pelkillä muistelmilla.
[Suom. Matti Lehmonen]
Ihminen ja koira
Razgovor tšeloveka s sobakoi
. . .
[Suom. Juhani Konkka]
Pappissukuinen pikkutilallinen Jevgrav Ivanovitsh Shirjajev - hänen isävainajansa Ivan oli kenraalinrouva Kuvshinnikovalta saanut lahjaksi 102 desjatinaa maata - seisoi nurkassa pesukaapin ääressä pesten käsiään.
[Suom. Reino Silvala]
Ikävä tapaus
Neprijatnaja istorija
— Sinun sydämesi, ajuri, on voideltu tervalla. Sinä, veikkoseni, et ole ollut koskaan rakastunut ja siksi et voi ymmärtää minun psykologiaani. Tämä sade ei pysty sammuttamaan sieluni paloa, samoin kuin ei mikään palokunta voi sammuttaa aurinkoa! Pahus vieköön, miten runollisesti minä puhun! Sinä, ajuri, et tietysti ole runoilija, vai mitä?
[Suom. Juhani Konkka]
Ikävä tarina
Skutšnaja istorija | Скучная история 
Venäjällä elää ja vaikuttaa ansioitunut professori Nikolai Stepanovitš se-ja-se, salaneuvos ja ritari; hänellä on niin paljon venäläisiä ja ulkomaisia kunniamerkkejä, että kun hänen on ripustettava ne kaikki ylleen, ylioppilaat sanovat häntä ikonostaasiksi.
[Suom. Ulla-Liisa Heino]
Yksityisasianajaja Zelterskin silmät olivat painumaisillaan kiinni. Pimeys verhosi luonnon. Tuuli oli hiljentynyt, lintujen kuorot vaienneet ja karjalaumat paneutuneet yölevolle.
[Suom. Juhani Konkka]
— Kuka siellä?
Ei vastausta. Vartija ei näe mitään, mutta tuulen ja puiden huminan läpi kuulee selvästi, että joku kulkee hänen edellään lehtokäytävällä. Pilvinen ja sumuinen maaliskuun yö on peittänyt koko seudun ja vartijasta tuntuu siltä kuin maa ja taivas ja hän itse ajatuksineen olisivat vajonneet äärettömyyteen, johonkin läpinäkymättömään mustaan pimeyteen.
[Suom. Juhani Konkka]
Iso Volodja ja pikku Volodja
Volodja bolšoi i Volodja malenkii
— Antakaahan ohjakset minulle, tahdon itse ajaa! Istun ajajan viereen! — sanoi Sofia Lvovna kovalla äänellä. — Odotahan ajuri, minä tulen sinun viereesi istumaan.
[Suom. Matti Lehmonen]
— Totta puhuen, olen ryypännyt ... Suo anteeksi, poikkesin matkalla olutbaariin ja helteen vuoksi tyhjensin pari portteripulloa. On kuumaa, veikkoseni!
[Suom. Juhani Konkka]
Äiti, solakka kuin hollanninsilli, meni isä-kullan luo, joka oli paksu ja pyöreä kuin koppiainen. Avatessaan isä-kullan huoneen oven hän yskähti varoittavasti. Tällöin isä-kullan polvilta pyrähti sisäkkö ja pujahti kiireesti verhon taa;
[Suom. Juhani Konkka]
Ivan Matvejevitsh
Ivan Matveitš
Kello käy kuutta illalla. Muuan kyllin kuuluisa venäläinen oppinut — nimitämme häntä yksinkertaisesti vain oppineeksi — istuu työhuoneessaan ja pureksii hermostuneena kynsiään.
[Suom. Matti Lehmonen]
Palaute
Tommi Salonen
tommi.salonen at iki.fi