Tšehov-sisältöni on kutistunut vain kertomuksia, tai novelleja, käsittäväksi. Näille sivuille on koottu (melkein) kaikki Tšehovin kertomukset, joista minulla on suomennostieto. Kertomuksia on 219. Viimeisin lisäys on Nimipäivä, lisätty 10.11.25. Monista kertomuksista on tehty useita suomennoksia, mutta kaikista ei sivuillani ole tarkkoja julkaisutietoja.
Jonkinlainen luettelo Tšehov-julkaisuista löytyy sivuiltani täältä ja Tšehovista kirjoitetusta täältä. Kansalliskirjaston Digi-palvelusta löytyviä varhaisia suomennoksia olen koonnut tänne.
Sivuilla näytetään nyt suomennosten kaikki nimiversiot, kertomuksen alku kuitenkin vain niistä, jotka syystä tai toisesta kantavat arvonimeä "valittu". Nuoli
vie kertomuksen, ei suomennoksen sivulle.
A E G H I J K L M N O P R S T U V Y
Ollessaan tavanmukaisella iltakävelyllään kollegianasessori Migujev pysähtyi lennätinpylvään juurelle ja huokasi syvään. Viikko sitten, jolloin hän niin ikään oli palaamassa kävelyretkeltä kotiin, tällä samalla paikalla hänet oli tavoittanut perheen entinen sisäkkö Agnija ja sanonut kiukkuisesti:
[Suom. Juhani Konkka]
Isä, äiti ja Nadja-täti ovat poissa kotoa. He lähtivät ristiäisiin sen vanhan upseerin luo, joka ajelee pienellä harmaalla hevosella. Heidän paluutaan odotellessaan Griša, Anja, Aljoša, Sonja ja keittäjättären poika Andrei istuvat ruokasalin pöydän ääressä ja pelaavat lottoa.
[Suom. Juhani Konkka]
Leijona ja aurinko
Lev i solntse
Eräässä kaupungissa, joka on Uralin vuoriston tällä puolella, levisi huhu, että kaupunkiin oli äsken saapunut persialainen ylimys Rahat-Helam ja jäänyt toistaiseksi asumaan "Japonia"-hotelliin.
[Suom. Juhani Konkka]
Leikkiäkö vain?
Šutotška | Шуточка 
Kirkas talvinen puolipäivä ... Pakkanen paukahtelee ja minua käsipuolesta pitelevän Nadenkan ohimokiharoita sekä ylähuulen untuvaa peittää hopeinen kuura. Seisomme korkealla mäellä. Jalkojemme juurella on tasainen mäenrinne, joka viettää jyrkästi alas, ja auringonpaisteessa sen kelkkarata välkkyy kuin kuvastin.
[Suom. Juhani Konkka]
Lentävät saaret
Letajuštšije ostrova
—… Tässä oli kaikki, arvoisat herrat! sanoi Mr John Lund, Kuninkaallisen Maantieteellisen Seuran nuori jäsen ja lyyhistyi uupuneena nojatuoliinsa. Kokoussalia vavahduttivat myrskyisät suosionosoitukset ja "bravo"-huudot. Herrat menivät yksi toisensa jälkeen John Lundin luo ja puristivat hänen kättään. Hämmästyksensä merkiksi seitsemäntoista herrasmiestä rikkoi seitsemäntoista tuolia ja väänsi niskat nurin kahdeksalta pitkäkaulaiselta herrasmieheltä, joista yksi oli Katavasijan, 100 009 tonnin purjealuksen kapteeni…
[Suom. Markku Taberman]
Lihava ja laiha
Tolstyi i tonki
Maanmittari Gleb Gavrilovitš Smirnov saapui Gniluškan asemalle. Tilalle, jonne hänet oli kutsuttu maanmittaukseen, oli matkaa vielä kyytihevosilla kolmisen–nelisenkymmentä virstaa.
[Suom. Juhani Konkka]
. . .
[Suom. Juhani Konkka]
Palaute
Tommi Salonen
tommi.salonen at iki.fi